|
Kiitos kommenteista. Pohjoisen todellisuutta vastannee se, ettÀ vanhoillislestadiolaisuuteen törmÀÀ varmasti jossain: Koulu, työ, suku, ev. lut. seurakunta, paikallislehti. Oulunseudulla kaupungilla vieraillessani lapsikatras mukana olen tuntenut selkÀpiissÀni "lokeroimista" - minun ei ole tarvinnut kertoa itsestÀni, minut on tiedetty jo. Tunne saattoi olla turha, mutta melko ankea silti. TÀllaiseen en kotiseudullani törmÀÀ.Wille Riekkinen kuvaa oikein suomalaisten uskonnollisuudesta puhumista, jonka lestadiolaisetkin ovat sisÀistÀneet. Minun uskostani on toki kyselty - monesti kyselijÀ on humalassa.
|