|
Ina, ymmärrän hyvin perustelusi. :) Minäkin olen yleensä selkeän ja ytimekkään ilmaisun puolella, liian kikkaileva kieli alkaa yleensä ärsyttää niin romaaneissa kuin pidemmissä runoissakin.Hämmästyksekseni Alastalo tuli kuitenkin luettua. Ehkä se on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Itselleni on jäänyt opiskeluajoilta paha trauma Kilven Antinouksesta, jonka lukeminen oli yhtä tuskaa, vaikka kyseessä oli vain ohut vihkonen. Jouduin vielä tekemään siitä tutkielman! Muistaakseni päädyin analysoimaan adjektiiveja, kun itse tarina jäi hahmottumatta...
|